Yhtenä päivänä puhuimme ettemme kuuna päivänä uskaltaisi mennä paikallisen "mopoauton" kyytiin. Suomalaiset mopoautot näyttävät oikein turvallisilta vehkeiltä, näihin purkkeihin verrattuna. Ne ovat kirjaimellisesti metallikoppeja renkaiden päällä, joita yleensä kiinalainen mies kuljettaa ympäri kaupunkia. Niillä ajetaan myös jalkakäytävillä ja useinkin on joutunut loikkaamaan pakoon sen tärisevän häkkyrän tieltä.

Samaisena iltana kuitenkin raahustimme töistä etsimään kauppaa, josta saisi hedelmiä ja muuta helppoa syötävää, koska meillä ei vielä ollut kattilaa tai pannua.  Pienen edestakaisin kävelyn ja 7 kerroksiseen tavarataloon eksymisen jälkeen löysimme onneksi Walmartin. Sieltä tarttui mukaan hedelmien ja valmisnuudelisopan lisäksi mm. 4 euron kattila ja Oreo-keksejä. Suurin osa paikallisista leivistä on pullan näköistä höttöä joka "Maistuu Kiinalle", joten olemme päätyneet sulattamaan pakkasesta ihanaa Suomesta tuotua ruisleipää. 

Walmartista ulos lähtiessä meillä oli kantamuksina laukut, läppärit ja ruokakassit. Tarkoituksena löytää metro jonka piti olla aivan nurkan takana, mutta jota ei kuitenkaan löytynyt. Jälkeenpäin ajateltuna olisimme voineet etsiä vähän kovemmin, mutta jostain syystä päätimme suunnistaa kotiin kävellen. Matkaa sinne oli ainakin 4 kilsaa. "Saadaanpahan vähän lenkkeillä." Reitin piti olla helppo, ensin suoraan ja sitten vasemmalle... Ensimmäisen vasemman kohdalla piti jo palata takaisin. Ihmisiä näkyi vähän, vaikka hetki sitten niitä oli ollut joka puolella.  Kännykän karttakaan ei ollut enää varma mihin pitäisi mennä. Sitten paikallinen mopoauto kuski pysähtyi kohdallamme ja huusi meille jotain kiinaksi. Sen kummempia ajattelematta päätimme, että mennään nyt sitten kyytiin, kun ei kuitenkaan tiedetä mihin ollaan menossa. Kuski oli nuorimies, ehkä meidän ikäisemme (on hankalaa arvioida kiinalaisten ikiä) ja puhui vain vähän englantia, mutta lupasi viedä meidät perille. Kaveri oli todella mukava, mutta ihan pihalla määränpäästä, vaikka annoimme katsoa karttaa kännykästä ja toistelimme paikan nimeä. Lopulta kuitenkin lausuminen meni ilmeisesti nappiin ja se hoksasi minne mennä. Kuskimme oli iloinen päästessään meistä eroon ja maksoimme kyydistä hieman vähemmän kuin aikaisemmasta kattilasta.

Alla on kuva mopoautosta sekä kuvia pikku kierroksestamme puistossa ja kaupungilla. Kaupunkikuvissa näkyy hyvin kuinka saasteet peittävät kaukaisemmat rakennukset alleen.

Terkuin, 

Taru & Heidi <3