Tiistaina 3.2 klo 14 astuimme koneeseen Kajaanin lentokentällä. Fiilis oli epätodellinen, kun reissu jota oli odottanut  innolla sekä pelolla viimesyksystä asti viimein alkoi. Kumpikaan meistä ei ollut käynyt ulkomailla kuin muutaman kerran ja Heidillä lentokokemuksia oli pyöreät nolla. Jännitimme eniten sitä, että päästäänkö edes lentokoneeseen turvallisesti ilman sähläystä. Pieneen potkurikoneeseen istuessa lähinnä nauratti, että tässä sitä nyt jo ollaan. Pilvien yläpuolella aurinko paistoi ja matka Helsinki-Vantaalle meni nopeasti.

Helsinki-Vantaalla matka jatkui passin ja viisumin tarkastuksen läpi Starbucksiin fiilistelemään viimeisiä hetkiä Suomessa. Lähtöportillä huomasimme jo kuuluvamme vähemmistöön, kun joka puolella oli vain kiinalaisia perheitä palaamassa kotiinsa. Virkailija kysyi olemmeko todella menossa matkalle kahdestaan. Klo 18 nousimme ilmaan super isolla koneella, jossa kaikilla oli viltit ja tyynyt, sekä omat näytöt mistä katsella elokuvia ja sarjoja. Mukaavuuksista ja ilmaisista juomista huolimatta lento oli puuduttava ja kuinka ollakkaan matkamme ensimmäinen ongelma nosti päätään, kun tajusimme,
että emme ole kirjoittaneet muistiin osoitetta, mikä kuuluu ilmoittaa maahantulokaavakkeeseessa. Hetken kehittelimme jo kauhukuvia siitä kuinka joudumme kiinalaisten kuulusteltavaksi, mutta ne muuttuivat helpotukseksi, kun saimme heti laskeutumisen jälkeen noukittua osoitteen sähköpostista. Tässä vaiheessa on pakko jo ilmaista kiitoksemme luojalle ja 2010-luvulle nykyteknologiasta.

Pekingin suurella kentällä hoiperreltuamme löysimme vastaanottoaulaan, jossa meitä odotti uusi työkaverimme Linda miehensä kanssa. Kello oli 8 aamulla kun ajoimme kaupungin läpi toimistolle, joka sijaitsi korkean pyöreäikkunaisen rakennuksen toisessa kerroksessa. Nimesimme sen sittemmin juustotaloksi. Päivä meni melko väsyneissä tunnelmissa joten muistikuvat ovat hieman hatarat. Kävimme ainakin katsomassa tulevaa vuokrakämppäämme ja syömässä ensimmäisen aterian kiinalaisessa ravintolassa ihan toimistomme kulman takana sekä juomassa viiniä Texas-henkisessä pikku baarissa.

Huhtikuun loppuun asti kerromme kuulumisia ja laitamme kuvia täältä Pekingistä. Paljon on jo kerennyt sattua tämän ensimmäisen viikon aikana, eikä meillä ole ollut paljoa aikaa keskittyä kirjoittamiseen tai kuvien ottamiseen. Kiinalainen uusivuosi on kuitenkin kohta, jolloin saamme vapaa-aikaa ja voimme keskittyä kaupungin tutkimiseen ja kuvailuun.

Terkuin Taru ja Heidi <3