Enää vajaa viikko reissua jäljellä! Apua miten aika menee nopeasti.. Olemme joka ilta tällä viikolla koittaneet saada blogia päivitettyä, mutta internet on ollut kämpillä yksinkertaisesti niin huono, että siitä ei ole tullut yhtikäs mitään. Lisäksi tällä viikolla on tullut tehtyä 10 tuntista päivää töissä, joten vapaata aikaa on ollut vähän. Tässä kuitenkin juttua reissultamme Shanghaihin.

Pomomme Kyösti asuu Shanghaissa perheensä kanssa ja saimme hyvän tilaisuuden vierailla siellä toissa viikonloppuna. Siispä perjantaina klo 11 astuimme junaan Pekingin rautatieasemalla. Asemat täällä ovat kuin lentokenttiä turvatarkastuksineen ja odotusauloineen ja juna jolla menimme oli ns. high-speed train eli suurnopeusjuna. Sen vauhti ylsi noin 300 km/h ja matka Shanghaihin kesti vain viisi tuntia vaikka matkaa on yli 1300 kilometriä. Nopeus voi kuulostaa hurjalta, mutta ei sitä sisällä istuessa kuitenkaan huomaa. Maisemat vaihtuivat matkan aikana teollisuusalueista pikkukaupunkeihin ja peltoihin, jotka jatkuivat lähes silmänkantamattomiin. Juna oli muuten ihan mukava, mutta ravintolavaunun tarjonta sisälsi lähinnä kuivattuja hedelmiä ja lihoja sekä keksejä. Paikallisille varmasti tosi hyvät valikoimat, mutta meihin ei oikein uponnut. 

Perille päästessä suuntasimme metrolla muutaman pysäkin päähän Kyöstin perheen luo ja istuksimme illan 30. kerroksessa ihaillen hämärtyvää kaupunkia ja sen valoja. Shanghai on etelämpänä ja lähempänä rannikkoa kuin Peking ja siellä oli todella lämmin koko viikonlopun ajan. Joka paikka vihersi ja katujen varsilla kasvoi palmuja, joten se ei tuntunut Kiinalta johon olemme tottuneet. Se on Pekingiin verrattuna paljon myös suurkaupunkimaisempi ja pilvenpiirtäjät olivat huikeaa katseltavaa. Pekingissä on ehkä enemmän perinteisiä turistikohteita kuten Kiinan muuri ja Kielletty kaupunki, mutta jos pitää suurkaupungin tunnelmasta niin suosittelemme Shanghaita. Pekingiin verrattuna se on kyllä hieman kalliimpi paikka. Kävimme kaupungilla kiertelyn ja shoppailun lomassa myös pyörähtämässä ihanassa puistossa ja tietysti tarkastamassa Shanghain yöelämän.

Lauantaina menimme kiertelemään kävelykadulle, jonka varrella oli paljon kauppoja ja ihmisiä riitti tungokseksi asti. Katu päättyi joen rantaan, josta oli hienot näkymät vastarannan ”Bundille”, jossa kohoaa Shanghain korkeimmat pilvenpiirtäjät. Joen pystyy alittamaan tunnelin kautta ja samalla voi ostaa lipun myös haluamansa pilvenpiirtäjän näköalatasanteelle. Köyhinä opiskelijoina pyrimme aina säästämään, joten emme ostaneet kalleinta lippua ja tyydyimme Shanghai World Financial Centerin hieman matalahkoon kerrokseen 94. Rakennus itsessään on 492 metriä korkea ja Wikipedian mukaan maailman kuudenneksi korkein pilvenpiirtäjä. Kuvista sen tunnistaa siitä, että sen yläosassa on reikä ja se näyttää hieman pullonavaajalta. 

Viimeistä kuukautta viedään ja nyt alkaa tuntua siltä, että täällä voisi olla pidempäänkin! Monet jutut on koettu, mutta aika on mennyt nopeasti ja välillä sitä miettii, että tulenkohan tänne enää ikinä takaisin. Miten kukaan, joka käy viikon lomalla Kiinassa, voi ehtiä nähdä yhtään mitään tästä paikasta? Meillä meni ensimmäinen ja toinenkin viikko enemmän tai vähemmän väsyneenä sekoillen ja eksyen. Nyt arki menee jo rutiinilla, lukuun ottamatta satunnaisia kommunikaatio-ongelmia, koska olemme olleet liian laiskoja opiskelemaan Kiinaa.

Nyt kuitenkin viimeviikkojen tapahtumiin, koska aikaa on taas vierähtänyt viime postauksesta.. pahoittelut siitä! Kävimme eräänä sunnuntaina Pekingin Kesäpalatsissa, joka on suuri turistikohde kaupungin pohjois-länsi puolella. Se on järven läheisyydessä kiertävä puistoalue, jossa on vanhoja palatseja jotka ennen kuuluivat kiinan keisareille. Se päivä oli ihanan lämmin ja järven näkemisestä sen tuoksusta tuli kummallisen kotoinen olo. Mutta ymmärtäähän sen kun on Oulujärven vieressä monet vuodet asuttu.

Toinen nähtävyys jonka olemme käyneet katsomassa, on Kielletty kaupunki. Toiselta nimeltään Palace Museum, koska siellä on esillä paljon museo tavaraa, kuten jadesta ja kullasta tehtyjä koriste-esineitä. Siellä on myös samanlaisia rakennuksia kuin Kesäpalatsissa. Kielletty kaupunkikin on ollut ennen muinoin keisarien kotina, eikä sen läheisyyteen ole ollut tavallisilla ihmisillä asiaa. Siksi sitä kutsutaan Kielletyksi kaupungiksi. Sieltä jatkoimme matkaa kävellen kaupunginosaan nimeltä Wangfujing. Olemme käyneet siellä aiemmin shoppailemassa, mutta tällä kertaa suuntasimme maistelemaan katuruokaa. Kapea kuja oli täynnä ihmisiä ja heti ensimmäisistä kojuista bongasimme sitä mitä meillä olikin mielessä, skorpioneja! Niitä oli tökitty vartaisiin, joissa ne vielä ällöttävästi elossa kiemurtelivat. Vieressä oli valmiita pannulla kullanruskeiksi paistettuja skorpioni-vartaita. Myyjä tarjosi niitä meille heti ja kysyi mistä olemme kotoisin, mutta ei ollut koskaan kuullutkaan Suomesta. Skorpioni muuten maistuu hieman kanalle, joten ei ollenkaan paha!

Yhtenä iltana kävimme vielä Olympia-puistossa kuvaamassa värikkäästi valaistua stadionia ja muita rakennuksia, sekä bongailimme suomalaisia mitalisteja betoniseinästä. Edellisenä viikonloppuna suuntasimme junalla kohti Shanghaita, jossa vietimme koko viikonlopun aina maanantai aamuun, jolloin palasimme kotiin Pekingiin. Shanghain reissuun palaamme tarkemmin kuvien kera ensi postauksessa! :)

Parina viime viikkona ilma on alkanut lämmetä ja kevät on kuulemma aikaisessa täällä. Ensiviikonlopuksi on luvattu jo yli 20 astetta lämmintä. Puissakin alkaa näkyä jo vihreää, eikä enää tarvitse käyttää huivia mikä on erittäin tervetullutta.  

Toissa sunnuntaina vierailimme Pekingin eläintarhassa, joka on yksi Kiinan vanhimpia ja monipuolisimpia. Pääsymaksu sinne oli vain 15 RMB eli noin 2 euroa, mutta joistakin eläimistä kuten pingviineistä piti maksaa erikseen 10 RMB. Eläintarhassa on myös Kiinan suurin akvaario, mutta emme ehtineet käymään siellä, koska itse eläintarha on niin iso ja lähdimme liian myöhään. Emme nähneet myöskään karhuja emmekä gorilloja. Paikka oli niin iso, että saatoimme kävellä muidenkin eläinten ohi huomaamattamme. Suunnitelmissa olisi kuitenkin käydä vielä uudestaan, koska pääsylippukin on niin halpa. Harmittamaan jäi vain monien eläinten pienet ja virikkeettömät häkit. Ihmiset myös ruokkivat eläimiä, vaikka luulimme sen olevan kiellettyä.

Heidin reissuun tähän mennessä on kuulunut myös hammaslääkärissä vierailu. Ei tarvittu, kuin pieni kolaus lasipullolta jo aikaisemmin korjattuun etuhampaaseen, niin tämä neiti sai kulkea viikonlopun näyttäen Uuno Turhapurolta. Ainakin pomot ja kiinalaiset saivat nauraa! Hammaslääkärireissu sen sijaan ei Heidin mielestä tuntunut läheskään yhtä ahdistavalta, kuin Suomessa. Kiinalaiset tädit vastaanottotiskillä puhuivat hyvää englantia, kuin myös hampaan kauniisti korjannut hammaslääkäri. ''Kannatti saada turpaan pullolta!'' Tätä mieltä Heidi oli nähdessään uuden hampaansa.  Älkää luulko, että tämän tytön kommellukset päättyivät tähän! Sen lisäksi, että hampaat putoilivat suusta aikaisempana viikonloppuna, niin nyt pari päivää sitten katosi lompakko... Heidi ei edes halua kertoa, miten mahtava fiilis oli aamulla herätä ja huomata, että lompakkoa ei enää löydykään mistään. Voi olla, että se unohtui taksiin, mutta sitä on turha itkeä takaisin, kun kirmailee yöaikaan pimeällä taksilla, eikä älyä tarkistaa lähtiessä eihän mitään jäänyt matkasta. Onneksi kuitenkin olemme oppineet täällä, että kaikkea sattuu ja tapahtuu, mutta asioilla on tapana lutviutua, eikä mitään kannata ottaa turhan vakavasti!

Hyvää alkanutta kevättä kaikille! <3: Heidi & Taru

 

Viimeviikolla meno oli aika kiireistä, joten päivittäminen ikävästi viivästyi, pahoittelumme! Tässä kuitenkin juttua edellisen viikon ja vähän sitä edellisenkin viikon tapahtumista.

Toissa viikonloppuna lähdimme tarkastamaan Taivaallisen rauhan aukion, joka on suosittu turistikohde Pekingissä. Sen vieressä on myös Kielletty kaupunki, mutta sinne emme vielä ehtineet. Taivaallisen rauhan aukio on kuin suuri tori ilman kojuja ja sen keskellä korkea sankareiden muistomerkki. Kovin mieleenpainuva se ei olisi ollut ilman kaikkia niitä kiinalaisia, jotka puhelin kädessä tulivat meidän luokse ottamaan yhteiskuvia. Siis meidän kanssamme! Rauhan aukiolle tulee paljon kiinalaisia turisteja paikoista, joissa ei länsimaalaisia ihmisiä juuri vieraile. Nämä tyypit siis halusivat ikuistaa hetken meidän kanssamme ja olihan se ihan hauskaa olla hetki suosion keskipisteessä.

Viimeviikolla kävimme työporukan kanssa myös China Fish –messuilla, jossa pyöriessä menikin sitten koko päivä. Kumpikaan meistä ei ole mikään himokalastaja, joten hirveästi sieltä ei kuitenkaan käteen jäänyt. Illalla lähdimme vielä porukalla syömään ravintolaan, joka sijaitsee asuntomme lähettyvillä. Me olimme monesti kävelleet sen paikan takapihan ohi, eikä voi sanoa, että se olisi kovin houkuttelevalta näyttänyt. Kuitenkin sisällä oli kodikasta 60-luvun tyyliä ja ruokailuvälineetkin olivat jäännöksiä Maon Zedongin ajoilta. Ruokalajit olivat myös vanhan ajan tyyliset, kun silloin ei paljoa lihaa ollut käytössä ja ihmiset söivät lähinnä kasvisruokaa. Mutta sai sieltä kuitenkin hyviä ribsejä.

Jos koti-ikävä pääsee yllättämään niin paras paikka on ehdottomasti Take 5. Sieltä saa pitsaa jyväskyläläistä perua olevalla reseptillä, salaatteja, leipiä, lihapullia ja pyttipannua. (Eikä edes ole maksettu mainos) Siellä törmää helposti suomalaisiin ja se on ihan lähellä meidän toimistoamme. Viime perjantaina kävimme ensin töiden jälkeen siellä syömässä ja lähdimme sen jälkeen metrolla Wudaokouhun juhlimaan Heidin 19v synttäreitä. Wudaokoussa on paljon baareja, halvemmat juomat kuin monissa muissa paikoissa ja se on opiskelijoiden suosima. Saimme mm. kaksi isoa pulloa kiinalaista Tsingtao -kaljaa vain 2 ja puolella eurolla. Totesimme myös, että jos ei tiedä missä on kaikki hyvät paikat, niin kannattaa ehdottomasti vain lyöttäytyä seuraan jossa tiedetään! Kaikki baarit olivat tuolloin todella täynnä ja tanssilattialla ei ole ikinä nähty niin paljon hikisiä ihmisiä. Suomen baareista ne eroavat lähinnä siinä, että musiikki soi clubeilla todella kovalla ja keskusteleminen on ihan mahdotonta. Olemme huomanneet myös, että kaupoissakin soitetaan taustamusiikkia isommalla kuin koti-Suomessa. Täällä ei myöskään ole rajoituksia viinan määrälle drinkeissä, joten ne ovat hieman vahvempaa tavaraa kuin mihin on totuttu. 

(Ette edes usko kuinka monesti luimme tuon logon ''KUMHO'' sanan, että ''KUHMO''... kunnes, eräs viisaampi oikaisi meitä...)

Palasimme lomalta ja niin ovat palanneet myös kiinalaiset, sen huomaa aamuisin täpötäydessä metrossa tasapainoillessa. Raketit paukkuvat edelleen satunnaisesti ja voimme todeta, että ilotulitteiden ilo katoaa nopeasti jos niitä katselee ja kuuntelee kaksi viikkoa putkeen. Suomen 12 tuntia per vuosi säilyttää sopivan odotuksen ja juhlan tunnun.

Lomalla lähinnä shoppailimme ja sairastimme. Aika tuntuu menevän nopeasti näin jälkeenpäin ajatellen. Me olemme olleet täällä kohta jo kuukauden! Viikonloppuna menimme metrolla Sanlituniin, joka on kai länsimaalaisten suosima paikka ja näkyihän niitä jonkin verran enemmän kuin täällä meidän asuinkulmilla. Se on siis yksi kaupunginosa jossa on paljon kauppoja ja varsinkin merkkiliikkeitä, mm. Adidas, Nike, Cucci, H&M ja meidän suureksi yllätykseksemme Marimekko! Monien mielikuvissa Kiina saattaa vaikuttaa halvan tavaran ihmemaalta, mutta merkkivaatteet ovat yhtä kalliita tai jopa kalliimpia kuin Euroopassa. Halvat vaatteet ovat usein kopioita tunnetuista merkeistä tai vain huonolaatuisia. Elektroniikkakaan ei ole sen halvempaa kuin suomessa, joten on jännä kuinka lähes kaikilla vaikuttaa olevan uusin malli yleensä Applen tai Samsungin puhelimista. Kuulimme, että tämä uusimman puhelinmallin hankkiminen heti sen tullessa markkinoille on arvostettua ja ihmiset tykkäävät ylpeillä sillä.

Maanantaina iltana/yönä juuri kun aloimme pikkuhiljaa parantua flunssasta, Heidi poloinen sai ruokamyrkytyksen. Söimme sinä päivänä vietnamilaisessa ravintolassa aivan mahtavaa currya (Heidi ei voi tosin yhtyä tähän mielipiteeseen). Tiistai menikin sitten sängynpohjalla ja sarjoja katsellen.

(Anteeksi surkeat kännykuvat. Ei aina kehtaa järkkärin kanssa pelleillä ravintoloissa..)

Oikukas netti ja lämmityslaite tuovat edelleen oman lisänsä tähän selviytymiseen. Keskiviikkona lähdimme pankkiin ostamaan kaasua, koska se oli jo lähes loppu vaikka edellisellä viikolla ostimme sitä noin 14 euron edestä. Kiinassa kaikki kuten vesi, sähkö, kaasu yms. tarpeellinen ostetaan etukäteen. Laskuja ei tule postissa, eikä täällä kovin paljon postilaatikkoja tai luukkuja näykkään. Siinä vaiheessa, kun lämmityslaite piippailee, kannattaa tarkistaa kaasun määrä (meillä veden lämmitys siis toimii kaasulla) ja iltapäivällä pankkiin mennessä kannattaa varautua jonottamaan. Puolet keskiviikkopäivästä meni pankissa istuen ja sen jälkeen Papa John’sin pitsaa syöden. Taru otti halvimman pitsan minkä löysi ja sen halkaisija oli huimat 6 tuumaa. Suomessa, kun ongelma useimmiten on, ettei jaksa millään syödä kaikkea. Tällaista kuului meidän lomaviikkoomme ja töiden teko jatkuu niin kovalla innolla, että menemme sinne jopa lauantaina paiskimaan hommia!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

<3: Taru & Heidi